Hiljaiseloa

No alkuun paras uutinen, Kriisi on edelleen oireeton. Mutta agi on nyt jäänyt kyllä meidän osalta täysin. Yksissä Niinun treeneissä käyty ja itkuunhan se päättyi. Mua vaan pelottaa niin kovin, etten pysty keskittymään kunnolla ohjaukseen. Niinu oli sitä mieltä, et jos oon kerran päättänyt aksata, niin pitää vetää täysillä, mut se on vaan tosi vaikeaa mulle. Ja itkuhan siinä sit tuli. Etenkin tietty eka kerta pelottaa, kun on saanut tietää tuon vian, vaikka järellä tiedän et onhan tuolla jalalla jo aksattu parikin vuotta tai ehkä koko elämä. Ja siis en mä mitään kävellyt tms, kyllä me ihan kunnolla mentiin, jotkut kurvit vaan valui ja en saanut niitä korjattua paremmiksi, koska aivot eivät vaan voineet keskittyä mihinkään muuhun kuin Kriisin jalkoihin.. Itkin välissä jonkun 5 min ja sit jatkettiin. Kriisi pomppi ja yritti nuolla mun poskia ja kun jatkettiin niin Kriisi veti niin raivolla ja innoissaan, tää kaveri ei kyllä helpolla paineistu, vaikka mamma vetää kunnon itkut välissä. Ihana Kriisi. Jostain putkesta tuli taas aivan kyljellään ulos ja kyllähän sekin ahdisti, mutta täysin puhtaasti liikkui ja on liikkunut edelleen. Ja puomi, se nyt vaan on maailman täydellisin ♥ Kepit ollut mulla tosiaan Larussa nyt yli kuukauden, mutta eipä olla kertaakaan niitäkään treenattu.

Kaikki tietämäni sululaiset, joilla mennyt vanhemmalla iällä kinner (yli 2v), niin on menneet aksan yhteydessä. Ja mä  en vaan usko, että agility olisi sen arvoista, jos ei ikinä Kriisiä vaivaisi normielossa. Etenkin kun tuntuu, että tää nykyaksa on pääosin tiukkoja kurveja, välistämenoja ja takaakiertoja..

On se kyllä jännää, miten mitä vain voi tapahtua. Vielä pari kuukautta sitten ajattelin, että tässä vaiheessa kevättä vedetään viimeistelytreenejä sm-kisoja varten. No ei sit ihan mennyt ihan niin :(  Ja kyllähän se sattuu. Mun elämäni makein agikoira ja nyt jos harrastetaan vielä agia jatkossa niin tiedän sen olevan aikamoista hissuttelua, enkä ikinä varmasti treenaa täysillä tai tavoitteellisesti. Ja koira on 3 vuotias :( Mutta onneksi on muutakin elämää kuin agility ja Kriisi on niin syntymäonnellinen kuin koira vaan voi olla, joten eihän se tästä kärsi. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Pitää yrittää keskittyä nyt vähän muihin juttuihin. Lauantaina pitäisi juosta se Tukholman maraton ja valmistautuminen ei ole mennyt ihan nappiin. Nyt olen vielä lisäksi flunssassa. Ei kiva. Katsotaan, palaan tästä asiaan vielä ennen perjantaita. Lisäksi aikaa vienyt tulevan loman suunnittelu.  Silloin kun varattiin nuo lennot Vegasiin, niin mä pohdin asiaa todella pitkään, koska rahatilanne on ollut viime vuodet todella huono koirien sairasteluiden takia. Sanoin silloin, et toki voidaan lähteä jos vaan nyt koirat pysyisi terveinä. No, ehkä jälkikäteen ajateltuna oli hyvä, etten tätä vielä tuolloin tiennyt ja päästään reissuun. Tekee varmasti todella hyvää pääkopalle. Mun entinen matkasäästötili on nykyään nimeltään Kriisin kinnertili, johon siirrän vähän joka palkasta rahaa. Oon mä niin satavarma, et jossain vaiheessa on leikkaus / leikkaukset edessä.

Otin haasteen vastaan, etten valita 21 päivään. Pitänee aloittaa huomenna alusta.. Mut eipä tää tilanne miksikään parane valittamalla, joten huomisesta lähtien yritän olla taas ajattelematta koko asiaa. Se ei vaan edelleenkään ole helppoa. En mä tänäänkään ole valittanut mistään ennen tämän blogin päivitystä. Ehkä olisi siis parempi lopettaa koko blogi. Aksa on vaan ollut niin suuressa roolissa, joten nyt on iso aukko elämässä ja en vaan pääse tästä yli enkä ympäri, edelleenkään.

Ei leikata!!

Heippa!

Torstai meni tiiviisti Sari Solannin kanssa kirjoitellessa. Häneltä sain kyllä niin paljon apua, ettei tosikaan. Sari on tavannut lukuisia oireettomia kinnershelttejä. Pelottavaa, koska miettikää nyt oikeasti miten helposti oireettomat voi jäädä huomaamatta ja saada jälkeläisiä :(

Sarihan on siis eläinlääkäri, shelttikasvattaja ja varmasti eniten näistä kinnerjutuista tietävä ihminen. Sari pyysikin, että kaikki joilla on ollut ongelmia kintereiden (varpaan koukistajajänteen luksaation!!)) kanssa tai jos tulevaisuudessa tulee olemaan ongelmia, niin laittakaa Sarille meiliä, hän on pitänyt näistä listaa (sari@pikkupaimenen.com) Meilillä siis Sarille infoa, että missä iässä se ilmeni, miten oireili jne. Myös sukutaulusta toivoisi kopiota tai viestiin kirjoitettua sukutaulua. Tiedot on ja tulee aina olemaan luottamuksellisia!

Tässäpä Sarin mielipiteitä asiaan:

• En itse leikkaisi tuossa tilanteessa Kriisin kinnertä. Se, että kintereet on eri paksuiset viittaa siihen että sivuside on revennyt todennäköisesti osittain (ellei Esa selkeästi tuntenut sen luksoituvan eli pystyi siirtämään jänteen oikealta paikaltaan ulkosivulle ja taas takaisin. Jos se on ainoastaan suurentunut, ei lämmin eikä nestettä, on repeämä tapahtunut joskus aikaisemmin ja se on sidekudoksella kiinnittynyt siihen missä se nyt on.
•  Just viime viikolla tutkin yhden sheltin, joka oireili suunnilleen viisi kertaa edellisillan aikana (nostamalla ko takajalan ilmaan). Koiralla oli toinen puoli kintereestä myöskin selvästi suurempi, suunnilleen kaksinkertainen toiseen verrattuna. Sain jänteen liikkumaan sormilla hiukan, mutta en aivan sivulle saakka. Koira on selvistä löydöksistä huolimatta täysin oireeton. Sen kohdalla päätimme odottaa ja jos se pysyy oireettomana sitä ei leikata. Vuosien mittaan on ollut lukuisia vastaavia tapauksia. On totta että jos kinner on leikattava, on parempi että se leikataan aika pian, ei useiden viikkojen jälkeen. Mutta jos oireita ei ole, miksi leikata? 
•  Räihältä mä kysyisin että luksoiko se oikeasti niin selvästi että se on kokonaan ja kunnolla revennyt. Kertomasi perusteella minusta tuntuu etten itse ainakaan haluaisi sitä leikata varsinkin jos se on nyt oireeton. Jos oireita myöhemmin ilmestyy, on harkittava asiaa uudelleen.

Nää viimeiset päivät on mennyt todella tiiviisti Sarin kanssa kirjoitellessa. Mehän ollaan siis tutustuttu jo Palokan pururadalla, kun mä olin 15 ja Sepin kanssa siellä lenkkeilin :-) Joistain ihmisistä vaan tuntee, että heistä tulee elinikäisiä ystäviä ja Sari on juuri sellainen ♥ Kesäkuussa mennään kylään Sarin luokse. En malta odottaa! 

No eilen sit tosiaan mentiin Jan Räihän luokse ja hän on kyllä aivan mielettömän hyvä lääkäri. Arvostin etenkin sitä, että hän selitti ajan kanssa mulle kaiken ja piirsi kuviakin. Todella upeaa toimintaa asiakkaita kohtaan. Usein kun lääkäreillä on niin kiirus.


Tässä Räihän diagnoosi:


Oikea kinner selvästi, mutta vain vähän paksumpi kuin vasen. Koukistaja siirtyy lateriaalisesti hieman liikaa, mutta ei luksoidu. Ei aristava, ei nestettä -> ilmeisesti ei akuutti. Ei kliinisesti vaivaa, eikä haittaa harrastuksia, ei ole ontunut. Kun koukistajaa siirtää laterialisesti ja provosoi jännettä pyrkii se takaisin paikalleen. Mahdollisesti akutisoituu tulevaisuudessa, mutta yhtä hyvin voi olla etten tule vaivaamaan. Mielestäni ei kannata leikata.


Räihä oli sitä mieltä, että kauan aikaa sitten (1-2v) Kriisi olisi vähän loukannut jalkaansa tms. (voi olla ettei ole silloinkaan sitä oireillut ollenkaan) ja nyt siis Kriisin keho itse korjannut tätä vammaa sidekudoksella. Huh, kun miettii että ei ole edes pidetty sitä missään vaiheessa levossa, kuinka helposti se olisikaan tuolloin voinut mennä pahemmin. Toki meillä ollut pitkiä aksataukoja, mut lenkkeilty ja muuten riekkunut aina normisti. Aivan mahtavaa oli kuulla juuri tuo, että jänne palaa takaisin paikalleen, kun sitä siirtää ja samalla provosoi jännettä (liikutti siis Kriisin jalkaa).


Joten, ei, Kriisiä ei leikata. Mietitään asiaa sitten uudelleen, jos oireita tulee. Nyt vaan yritetään nauttia kesästä ja elämästä! Musta tuntuu, et  mä olen ainakin vihdoin saanut vähän mielenrauhan tän asian kanssa! Suuri kiitos siitä kaikille asiassa auttaneille. Olette ihania ♥

Pidetään siis peukkuja, et Kriisin tästä kesästä ja seuraavistakin tulee yhtä vauhdikkaita, kuin viime kesästä :-)

Ikävä

Toissa yönä Saku tuli moikkaamaan mua ekan kerran uneen. En tiedä johtuuko tästä stressistä tms, jos Sakukin on siellä jossain huolissaan musta ♥ Olin kyllä siinä unessa todella onnellinen ja itkuhan siitä tuli kun heräsi ja vieläkin kun sitä muistelee. Muistan unessa olleeni myös todella paniikissa, että lopetettiinko Saku liian aikaisin, koska nyt pystyykin liikkua ja on noin terhakkana ja onnellinen. Unessa siis selvästi luulin, että Saku elääkin vielä, eikä ole kuollut :( Mut aikas mahtavaa, kun pääsin silittämään sitä. Vieläkin tunnen miltä sen karva tuntui ja miten se katsoi muhun ja kiehnäsi selällään onnellisena ♥ Mä todella toivon, että se on siellä jossain noin hyväkuntoisena ja joskus vielä nähdään oikeastikin, eikä vain unessa.

 

Tajusin juuri, että tasan 22 vuotta 10.5.1990 syntyi meidän eka shetlantilainen Sepi. Kesäkuun eka Saku olisi myöskin täyttänyt jo 16. Äh, onpa oikeasti tosi kova ikävä. Samoin Slaagia. Onneksi nähdään sen kanssa pian. Voi kun voisi nähdä Sakunkin nyt :( Kriisi muistuttaa kyllä paljon Sakua käytöksessään muita koiria kohtaan ja sillä usein Saku tuleekin mieleen. Rakastaa kaikkia, tyttöjä ja poikia. Eikä ikinä vähääkään kukkoile tms toisin kuin isänsä jatkuvasti. Ihania ja niin helppoja koiria arjessa ♥ (poislukien siis Shokki ;-)


Tilanne kintereen suhteen edelleen sama, ei oireen oiretta. Maiju oli meillä eilen ja kyllä sekin selvästi kauhisteli poikien rallia, mut ainahan ne on tuota vetänyt, eikä ikinä ole ollut mitään edes pientä ontumaa tai muuta mistä näkisi, että johonkin sattuisi.  Huomenna ollaan sit toivottavasti fiksumpia tässä asiassa. Mä oon välillä ollut todella vahvasti sitä mieltä, et hitto leikataan ja sit taas parin tunnin päästä todella vahvasti sitä mitä, et ei todellakaan leikata. Mä lähetin Eskeliselle vielä miljoona kysymystä meilitse pari päivää sitten ja vastasi näin:


Moi!
Tuo kantapään yli menevän koukistajajänteen luiskahdus on hyvin tunnettu vaiva, joka yleensä aiheuttaa ajoittaista ontumaa ja jonka yleisesti hyväksytty hoito on leikkaus.
Kriisillä ontumaa ei (vielä) ole, mutta voit varata ajan leikkaukseen, ajanvarauksen nro on 09 351 4840.

terv
Esa Eskelinen


Et ei paljoa tultu fiksummaksi. Hän ei siis suosittele leikkausta, mutta suostuu leikkaamaan mun inttämisen jälkeen meneekö pahemmaksi jne ja ehkä tuosta voi lukea rivien välistä, että tulisi sitä jossain vaiheessa ontumaan / oireilemaan jotenkin? Palaan huomenna asiaan. Joka tapauksessa jos  leikataan, niin haluan Eskelisen sen leikkaavan. Toivotaan nyt vaan et Räihällä ja Moreliuksella olisi tietoa / kokemusta tämmöisestä oireettomasta tapauksesta. Mut kyllähän selvästi yleinen kanta on, että oireetonta koiraa ei leikata. Onneksi nämä kaikki ovat suomen parhaita ortopedeja ja todellakin tietoisia mistä vaivasta on kyse. 

Outi oli puhunut ortopedi Keräsen kanssa ja hänellä oli kokemusta oireettomasta sheltistä,  jota ei oltu leikattu. Mutta ei voida tietenkään tietää nykytilaa, et rupesiko myöhemmin oireilemaan tms, seurantaa ei ole. On selvää, että jos on oireita niin leikataan,  kukaan ei vaan osaa sanoa oireettomista :( Tuo oireeton, jonka mä sain tietooni, niin sitä ei ikinä leikattu, eikä ole oireillut. On koti / näyttelykoira. Toki niissäkin voi olla todella villejä tapauksia ja jalka on voinut olla kovallakin rasituksella, mutta en siitäkään tiedä sen tarkemmin muuta kuin että ei sitä ole oireillut.


Kiitos kaikki kommentoijat ja viestiä laittaneet avusta tässä asiassa! Ja suuren suuri kiitos erityisesti Outille ja Annille aivan mielettömän suuresta avusta! :-)

Leikatako vai ei?

Mun päässä ei ole kyllä muuta liikkunut viikkoon. Mä en sit ihan kyennyt siihen Eskelisen neuvoon elätte ihan normisti, jatkatte treenejä ja ihan mitä vaan ja sit jos tulee oireita, edes yksi ontuma, niin varaat leikkausajan..

Tässä vaan pikapäivitys, oireita ei edelleenkään. Rallit Shokin kanssa rajuja, lenkkeilyt ihan normisti ja eilen pääsi lisäksi juoksemaan rannalla yhden sekarotuisen pennun kanssa ja tietty uimaan. Kyllä mä vähän kauhulla sitä menoa sen sekarotuisen kanssa katselin, mutta ei edelleenkään mitään oireita, ei liikkeessä eikä levon jälkeen. Eskelinen soitti tänään ja sama linja jatkui. Sanoi kyllä, että jos kantapää on isompi, niin leikataan. Mutta kun sanoin, ettei oireile edelleenkään, niin sanoi että sitten ei leikata. Hän oli kyllä tosi jämpti tuossa.

Perjantaina mennään Espooseen Jan Räihälle kuulemaan hänen mielipide ja olen jättänyt soittopyynnön Mika Moreliukselle. Jos jollain tulee näiden lisäksi mieleen joku hyvä ortopedi, niin laita vaikka viestiä mulle.

Olen saanut viesteillä tietoa paristakin sheltistä, jolla jonkun sortin oireeton kinnervika. Pelottavaa. Kuinka vaikeaa tätä on saada kuriin, jos on vielä oireettomiakin? Siis muitakin kuin Kriisi.

Myin tämänkin päivän Niinun treenit. Ei musta vaan ole siihen. Mä en voi ottaa taakaksi vielä sitä, et menee pahemmin jonkun hiton aksan takia. Hitto, voisin lopettaa koko hiton lajin. Jos joku ennustaja sanoisi, että Kriisi ei tule ikinä oireilemaan jalkaansa eikä tarvitse leikkausta, jos lopetat aksan, niin en miettisi hetkeäkään. Eli meitä ei nyt toistaiseksi nähdä esteillä.  Ja kyllä, ymmärrän että se jalka on jo kestänyt 3 vuotta ja miksi se nyt just paukahtaisi, mutta ihan sama. En ota sitä riskiä. Karua vaan, että jalka voi yhtä hyvin mennä leikkiessä tms.

Ja kiitos, paljon on tullut viestejä ja kokemuksia, leikkauksen puolesta ja vastaan. Sanoisinko olevan ihmisten mielestä aika 50 % - 50% mitä pitäisi tehdä. Mä en edelleenkään tiedä, mut toivon että Räihä ja Morelius auttaa tässä ongelmassa. Ja sanotaanko niin, et ei ihan kamalasti haittaisi, jos Kriisi ihan yhden askeleen verran ontuisi. Mulle ei ole millään muulla väliä, kuin että päätös olisi oikea Kriisille. Olen myös ilmoittanut jalostustoimikunnalle, että Kriisi on kinnervikainen.

Näillä mennään. Seuraavaksi kyllä varaan itselleni jonkun lääkärin. Mä oon ihan todella lopussa tän asian kanssa. Mä en vaan pysty tehdä normiasioita, kun en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin tätä ja mitä tehdä. Enkä pysty puhumaan mistään muusta kuin tästä. Enkä nukkumaan.

Todella tekisi mieli laittaa tämä blogi salasanan taakse taas tai poistaa vaikka koko blogi. Tuon edellisen jutun lukenut joku 200 ja kommentteja 4. Tiedän myös, et moni saa varmaan tästä jotain sairasta mielihyvää. Mut jos on niin sairas, niin antaa mennä vaan. Kannattaa aloittaa lukeminen vaikka siitä kohti kun Slaagilla todettiin epilepsia. Siitä tää alamäki alkoi. Ehkäpä juurikin tuosta lauseesta mulla on kaikki koirat aina ollut terveitä, kopkop. Auttaiskohan  nyt vielä näinkin myöhään jos tuon poistaisi?

Mä sen takia haluan laittaa kaiken näytille, koska

a) ihmiset puhuu muutenkin niin hitosti kakkaa, niin tää on parempi. Toki ihmisillä silti on miljoonaa omaa mielipidettä mikä olisi nyt oikea teko ja miten kamala tämä koko juttu on. On kamala, myönnetty on, kärsitty on. Ja jos vaikka kaikki lääkärit on sitä mieltä ettei leikata ja jatkamme jossain vaiheessa aksaa, niin sit mä oon se kamala, joka treenaa kinnervikaisella koiralla jne.

b) Jos joku ei löydä googlella Annin blogiin niin tulee sit tänne saatuaan tuon diagnoosin, mikä Hanilla ja Kriisillä. Eikä vahingossakaan luule, et kyseessä on joku harmittomampi pikkuvaiva, mikä EI ole kinnervikaa / akillesjänteen luksaatiota. Netissä on muutenkin niin mielettömän vähän tietoa tästä vaivasta.

c)Tämä ei kosketa vain Kriisiä ja sen sisaria. Monilla muillakin on koiria tästä lähisuvusta ja tämä vaan tavoittaa ihmiset parhaiten.

 d) Oireeton kinnervika, ai sellaistakin on? Niinpä. Mistäs mä tiedän vaikka Shokillakin olisi kinnervika, jos ei ole vaan oireillut sitä.

Pettymysten pettymys

Paljon on mahtunut pariin viime vuoteen koirien terveysrintamalla, mutta voin sanoa että tämä on kyllä pahinta. On ollut Shokin haimajuttuja (edelleenkään ei tiedetä, mikä sillä on ja nyt on taas ollut huonompana pari viikkoa ja kortisoni-lääkityksellä. Tämä ei ole edes mikään "vanhuusiän vaiva" vaan alkoi jo 7 veenä) Shokin & Hanin yhdellä pennulla paha coloboma ja kotikoiraksi antaminen, koska silmävika niin paha (Coloboma ei sit myöhemmin ilmeisesti ollutkaan niin paha ja on elänyt normielämää sekä harrastaa ihan agia), parit suolistotulehdukset, Kriisin vaarattoman papilloman leikkaus, pallivikoja jne.

Kriisi ontui vappu viikonloppuna pari askelta takajalkaa lauantaina illalla. Sunnuntaina oli ihan normaali aamu ja päivälenkillä, mutta kun tultiin illalla kotiin kavereilta ja lähdettiin ulos niin oli tosi kolmijalkainen. Tuo toki säikähdytti ja heti aamulla varasin ortopedi Esa Eskeliselle ajan. Saatiin aika niinkin pian kuin keskiviikoksi. Mua jotenkin pelottaa takajalat  niin kovin, koska shelteillä kinnervikaa ja tiedän että Kriisin emältä Hanilta leikattu molemmista jaloista joku varvasjännejuttu (mikä meni onnettomuuden seurauksena, minkä ei pitäisi tosin olla perinnöllinen) siinä kun sit tutkailtiin Tuomaksen kanssa Kriisin tassuja, niin siinä oikeassa tassussahan oli aivan järetön tassuhaava. Siitä pystyi ihan kurkistamaan sisään. Tuo kuitenkin umpeutui ihan päivässä ja ontumista ei enää sen sunnuntai-illan jälkeen tullut. En kuitenkaan vapun takia voinut perua ortopedia, vaikka Kriisi lenkkeili, riekkui ja ui lenkeillä ihan normisti ja mitään vikaa ei näkynyt. Ni ajattelin, et mennään nyt niin saa ainakin joku kunnon ortopedi tsekattua että kaikki on kunnossa.

Eskelinen katsoi eka ulkona liikkeet ja ei mitään huomautettavaa. Sanoi itsekin, että varmaan ontui sitä tassuhaavaa, mutta että hän varmuuden vuoksi tsekkaa vielä jalat. Oikea kantapää oli selvästi isompi kuin vasen ja oikean jalan pinnallinen varpaankoukistajajänne liikkui liikaa sivulle. On kuulemma pikku juttu leikata. Kysyin heti, et onko kyseessä sama vaiva kuin Kriisin emällä (Jenna oli laittanut sen Hanin leikkauksien syyn mulle onneksi tekstarilla, muuten en olisi varmasti edes tuota muistanut) ja samahan se oli. Hoitona leikkaus, jos sitä oireilee kerrankin ontuen tai jos oikea kantapää on isompi. Edelleenkään ei ole ontunut. Äskenkin oltiin lenkillä ja ui, hyppi liukkailla kivilllä, sai hepuleita jne eikä mitään oireita. Myöskään levon jälkeen ei mitään viitteitä jäykkyydestä tms. Eskelisen mielestä ei kannata leikata, jos ei mitään oireita tule ja voidaan elää ihan normielämää aksoineen päivineen. Jotenkaan vaan ei ihan kamalaa hinkua tämän jälkeen aksakentälle ole.

Kirjoittelin Annin kanssa, koska Figolta leikattu myös kyseinen vaiva ja hän sanoi, että jossain lähivuosien sheltit- lehdessä oli ollut juttua tästä ja siitä miten kinnerviasta puhutaan väärillä termeillä. Kyseessä on siis ihan puhdas kinnervika ja väärin termein puhutaan myös akillesjänteen luksaatiosta, vaikka  kyseessä shelteillä on juurikin tämä Hanilta leikattu vaiva ja Kriisiltä löydetty heikkous jalassa. Selvittelin vähän enemmänkin asioita ja myös Shokin siskolta (samat vanhemmat, eri pentue) on leikattu sama varpaiden pinnallinen koukistajajänne. Eli ei siis ihme, jos näillä Shokin & Hanin pennuilla paukahtaa nämä myös esiin. Kiitos Annille muutenkin. Paljon tuli uutta tietoa ja kokemuksia leikkauksesta ja sen jälkeisestä elämästä.

Mä en siis missään tapauksessa syytä Jennaa. Hän luuli, että Hanin juttu ei ole kinnervikaa vaan takajalan varvaskoukistajan löysyyttä. Mä syytän itseäni, etten mäkään tarkistanut asiaa sen kummemmin. Otin siis koiran kinnervikaisesta nartusta ja lisänä vielä, että isän puolellakin näin lähellä samaa vaivaa. Mua säälittää niin kovin Kriisi ja nämä muut pennut, saati sit Kriisin yksi pentu ja Neonin kaksi pentua. Kriisiä ei siis todellakaan tulla ikinä käyttämään jalostukseen, eikä mielestäni näitä muitakaan kuuluisi käyttää.

Ja mulle on kenenkään ihan turha tulla puhumaan, et hei se on vaan pikku leikkaus ei vaikuta agiuraan jne. Hitot, siinä kun pidät tommosta elohiirta levossa ja pakettia jalassa kolme viikkoa ja siihen päälle kuntoutukset ja muut, niin sanoisinko että puolisen vuotta ja palaamme radoille. Lisäksi mulle jo pelkkä rauhoitus on jotain niin kamalaa :( Leikkaus on kuitenkin aina leikkaus ja kyllä mun mielestä kasvatuksessa pitää minimoida tämmöset riskit.

Tää meidän tilanne on nyt muutenkin ihan pepusta, koska ilmeisesti mun nyt vaan pitäis harrastaa ja iloita, ettei se oireile. Mutta voin sanoa, että lenkkeilykin on pelkkää takajalkojen tuijottelua. Tavallaan jopa toivon, että Kriisi ontuisi ja voisin varata sen leikkausajan. Huomenna pitää kysyä Eskeliseltä, että leikataanko pelkän tuon kantapään perusteella, vaikkei oireile. Se lääkärin lappu on mulla töissä, mut siinä luki että leikataan jos ontuu kerrankin tai jos kantapää on turvonnut. Kriisin toinen kantapää on kyllä tosi paljon isompi kuin toinen. Se on ihan kova, ei nestettä tms ja varmaan se tuleekin loppuelämän olemaan isompi kuin tuo toinen. En tiedä. En nyt haluaisi sitä kuitenkaan turhaankaan leikata. Patricia on aina sanonut, että Kriisillä on tosi hyvät lihakset takajaloissa, oisko niistä sit ollut apua, ettei ole mennyt pahemmin, enpä tiedä siitäkään.

Niin ja jos tuo kuitenkin joskus pitää leikata, niin mieluummin sit veisin Kriisin sinne kävellen ja "terveenä", kuin että menisi pahemmin ja ontuisi ja kipuilisi kaksi viikkoa kun odottaisi leikkausaikaa. Olisi levossa ja kipulääkkeissä. Tottakai olisi parempi vaihtoehto mennä sinne ilman kipuja. Mut kysymys kuuluukin, että meneekö se joskus pahemmaksi? Ja pitääkö se kuitenkin joskus leikata? Voin kyllä sanoa, että eipä ole viime vuosina harmittanut maksaa vakuutusmaksuja. On kuin laittaisi pankkiin rahaa! Silkkaa säästöä. Viime vuonna Shokki oli ihan katossa, reilu 1000 eur ja Kriisikin pääsi lähelle tonnia noista pikku vaivoistaan (Papilloma, kynsi, ruokamyrkytys jne.)

Mut joo eilen sain kepitkin Lauttasaareen. Kiitos Tanja ja Päivikki. Eipä vaan tee mieli niitä enää treenata. Tieto todellakin lisää tuskaa. Mutta aatelkaas, Kriisillekin oisi vielä saattanut tulla pentuja, jos tämä juttu ei olisi tullut ilmi. En kuitenkaan yhtään usko, että ontui mitään muuta kuin sitä anturaa ja eläissään ei ole loukannut itseään tai ontunut aiemmin. Et kuinka vaikeaa on saada tätä pois rodusta, jos jotkut voi olla oireettomiakin. Se nyt on itsestään selvää, et leikatuille ei saa tulla pentuja, enkä mä kyllä itse lähtisi ottamaan myöskään kinnervikaisen sisaresta pentua. Tosin oonhan mä ottanut kinnervikaisestakin tietämättäni, joten mistäs sitä aina voi tietää. Rehellisyyttä ja tietoa tarvitaan edelleen tähänkin rotuun lisää.

Et tällaista tänne. Taidanpä lähteä taas tuijottelemaan takajalkoja. Kriisi on niin tulessa, kun saa uida ja uida ja uida. Jos pitää leikata, niin mieluusti vasta syksyllä. Mun mielestä Kriisi ansaitsee nauttia kesästä. Nytkin tuli ihan itku ja onhan tässä jo itketty monta päivää. Olinhan mä aina ajatellut, että mulle tulee joskus vielä Kriisin pentu. No eipä tule ja tuskin tulee enää shelttiäkään.

Niinhän sitä sanotaan, että kukaan ei ole täydellinen. Mä olen tähän asti ajatellut, et Kriisi on, mut eipä ole sekään. Enkä mä kadu hetkeäkään, että mä otin Kriisin ja oikeasti olen nauttinut jokaisesta päivästä sen kanssa. Ja nautin jatkossakin vielä ainakin kaksinkerroin. Mulla on vaan niin paha mieli siitä, et Kriisi joutuu kärsimään mun tyhmyydestä. Olisi pitänyt tajuta tarkistaa tätä asiaa paremmin. Edes silloin kun Hanin toinenkin jalka leikattiin ja uusittiin tämä yhdistelmä.

Love of my life ♥♥♥

Kävin juoksemassa reilut 20 kilsaa ja sainpas pohdittua asiaa monelta kantilta lisää. Jos esimerkiksi lääkäreiltä kysytään, et onko tämä perinnöllistä, niin ei ne voi siihen vastata, että on se tai ei ole. Koska ei näitä varmaksi tiedetä. Jos haluaa kuulla, että ei ole perinnöllistä niin sen kyllä kuulee. Tämä todettu Shokin haiman kanssa ja nyt kun kysyin Eskeliseltä tästä, tyypillistä shelteille jne. Mut kyllä silloin järki jo sanoo, että on se perinnöllistä. Tai jos ei ole, niin sitä riskiä ei tod kannata lähteä kokeilemaan. Tässä suvussa kulkee juuri tuo kyseinen juttu ja todella tiiviisti. Turha myöskään tuudittautua siihen, että yleensä ne kintereet paukkuu jo vuotiaana jos on paukkuakseen.

Ja piti lisätä, että mulla on paha mieli myös parin kaverin takia, jotka niin odottivat että joskus saavat Kriisin pennun. Ja tästä Kriisin ainuasta pennusta on kyllä niin paha mieli ettei tosikaan. Koska enhän mä ikinä olisi antanut Kriisiä jalostukseen, jos olisin tiennyt että sen emä on kinnervikainen. Mut mä en oikeasti tiennyt. Olisi pitänyt tutkia enemmän asiaa ja selvittää nämä hiton termit  :(( Eikä Jennakaan tiennyt, turha häntäkään on syyttää.

Pohdin myös sitä, että kestäisikö Kriisin jalka koko iän ilman leikkausta, jos lopetettaisiin aksa. Onko Kriisi siis nyt sairas vai ei? En mä nyt tod kinnervikaisella halua harrastaa. Enpäs tiedä siihenkään vastausta. Ehkä se on nyt terve koira, jolla on kintereessä tuo rakenneheikkous? Onko sit vasta sairas, jos rupeaa oireilemaan? Kaikki jotka on nähneet Shokin & Kriisin rallin iltaisin, niin tietävät että siinä jos ei paukahda paikat ni ei missään. Välillä luisutaan liukkaalla laminaatilla, sit parin pompun kautta sängyltä sohvalle jne. aivan järkyttävää rallia ja äkkinäisiä, nopeita käännöksiä. Ulkona Kriisi on niin hauskin, koska vaikka on jo 3, niin saa edelleen kunnon pentuhepuleita ja se on kyllä hurjan näköistä menoa. En mä voi tuota kaikkea ruveta rajoittamaan. Ei se olisi koiran elämää ja varmasti lihaksetkin jo katoaisi, jos ei pääsisi kunnolla päästelemään. Ihme on, ettei tosiaan ole vielä sitä oireillut. Vai onko se sit jo joskus paukahtanut, mutta ei olla huomattu? Ei ole vaan toistunut? Senkö takia se kantapää on isompi? Enpä tiedä. Joten huomista puhelua odotellessa..

Moni kaveri  on sanonut, että pitäisi elää  normielämää, niinkuin ortopedikin käski. Jatkakaa treenejä ja kisoja ja kaikkee, mut ei se vaan ole niin helppoa.  Tieto todellakin lisää tuskaa. Pitää nyt kuitenkin iloita siitä, että tuossa vieressä rallattelee maailman onnellisin koira, lelun kanssa juosten ja sillä ei selvästikään ole nyt mitään kipuja. Onneksi tiedän, että Kriisi näyttää kivun suht helposti. Mut mitäpä jos tuo jänteen paikalta meneminen ei olisikaan kipeä? Jos se vaan tuntuu ikävältä välillä tms? Sehän ei kuitenkaan ole revennyt tms. Onneksi kaikki kokemukset mitä olen lukenut, niin koirat ovat onneksi ihan ontuneet. Joten sitä odotellessa. Vai? Huoh :((

Ja mua myös ärsyttää, että tästä aiheesta on niin vähän tietoa netissä. Joka puolella vaan lukee akillesjänteen luksaatiosta eikä ole ihme, jos monikin luulee, että tässä on kyse eri asiasta. Mä en olisi ikinä tajunnut tätä asiaa ellen olisi kysynyt Shokin siskon omistajalta ja Annilta. Toki olen onnellinen, että tämä termiasia nyt selvisi. Mä niin toivon, että tulevaisuudessa voitaisiin jotenkin tutkia jalostukseen käytettäviltä koirilta kintereet.

Niin ja kaikki kokemukset otetaan avosylin vastaan joko tänne tai meilillä. Jos olette joskus kuulleet tällaisesta tapauksesta, joka ei oireile, niin  kaikki info olisi ihan mahtavaa! 

--
Lisätty maanantaina ortopedi Esa eskelisen diagnoosi ja hoito-ohjeet:

Oikean takajalan ontuman tutkimus
- tänään Kriisi ei onnu
- tunnustelussa havaitaan, että varpaiden pinnallinen koukustajajänne luiskahtelee pois uraltaan ulkosivulle päin


Hoitosuositus
- seurataan tilannetta 1-2 viikkoa (tassuhaavankin vuoksi)
-leikkaushoito aiheellista, jos Kriisillä ontumaa (ajottaista, lievää) ja jos oikea kantapää turpoaa

Kiitos kaikille, jotka on laittaneet kokemuksia leikkauksesta ja kuntoutuksesta. Olen saanut paljon lisää tietoa tästä vaivasta. Mun käsittääkseni näitä ei voida tarkistaa terveiltä koirilta. Muutenhan tää olisikin ihan helppoa.  Eli jos Kriisin kaikki sisaret vietäisiin tutkittavaksi, niin niiltä ei löydy tätä vikaa ennen kuin luksaatio on tapahtunut. Mut en ole kyllä mistään nähnyt tai kuullut, et kellään koiralla olisi tätä ja ei oireilisi. Kovin moni ei kait vie oireetonta koiraa ortopedille? :-) Mä muistan, et joskus lenkillä tuumailin, et ihan kuin Kriisin oikea jalka olisi isompi kuin vasen. Ainahan mä noita niin kyttään. Mut tuo oli ihan pikku tuumailu, enkä ruvennut vielä stressaamaan. Hitto, jos olisinkin kokeillut sen kantapäitä ja tajunnut, että ne on noin erikokoiset, niin se olisi ollut menoa lääkärille saman tien. Mutta nyt sit mietinkin, et onko niin että Kriisin jalka on luksoitunut, mutta repeämistä ei ole tapahtunut tms. ? Tai onko se itsestään arpeutunut luksaation jälkeen? Todella omituista, ettei tuommoista huomaisi, voiko luksaatio olla joillain ikäänkuin pienempi ja ei niin paha? Ja on sillä arpeutunut itse? Jotainhan on pitänyt tapahtua, kun kantapää on noin iso.

Ja tosiaan tästä termijutusta laittoikin minulle Leila Rajaheimo viestiä! Kiitos paljon Leila!

Meidän Ilonallahan meni kinner reilu vuosi sitten tammikuussa. Minä olen sitä mieltä, että kun puhutaan akillesjänteen luksaatiosta, tarkoitetaan tuota varpaan koukistajajänteenluksaatiota. Ja se aiheutuu sitä jännettä paikallaan pitävien kudosten repeämisestä. - Tämä oli nyt ihan maallikon referaatti, mutta suurinpiirtein noin. Minulle ainakin vastattiin, että tämä varpaan koukistajajänteen luksaatio = se shelttikinner..

Mä niin toivon, että jos joku googlettelee tästä vaivasta niinkuin minä viime viikolla niin eksyy tänne blogiin. Mäkin luulin, kun lähdin sieltä lääkäristä ja vielä pari päivää sen jälkeenkin, että tämä ei ole kinnervikaa vaan jotain muuta, ei niin vaarallista.  Et kinnervika on vaan sitä akillesjänteen luksaatiota ja onneksi tämä ei ole sitä. Mutta tämä on juuri sitä! :(

Joten edelleen kaikki kokemukset on tervetulleita. Tää on ihan tositosi vaikea tilanne. En mä tervettä koiraa halua viedä leikkaukseen, mutta voin sanoa että ei ole herkkua tämäkään.

Mut positiivista tässä on ehdottomasti pari asiaa. Tätä ei enää jatketa (Kriisiä ei ainakaan anneta jalostukseen) ja tuoteta lisää hyvin mahdollisesti kinnervikaisia ja se, että kaikki nämä pennut tietävät tämän riskin ja jos tulee yksikin ontuma, niin heti kunnon ortopedille, eikä mitään lepo, kipulääke- rumbaa. Mielestäni on myöskin hyvä muidenkin kuin pentujenomistajien tietää tästä. Figo ja Kriisikin on suht läheistä sukua ja mun mielestä vaan tämmöisestä on ihan turha hyssytellä. Jos tämä edes vähän hyvittäisi sitä, mitä hallaa on tehty tietämättä kunnolla asioista. Ja kaikkein parastahan tässä on ehdottomasti se, että joku muukin voi nyt tajuta, et jumankauta täähän onkin kinnervikaa, eikä mitään harmittomampaa.

 Anni kirjoittikin tästä todella hyvän jutun blogiinsa. Mielestäni on kyllä lisäksi aivan kamalaa, että joku voi oikeasti luulla, että tämä on joku pieni, leikattava vaiva. Voi mun pieni ja maailman kiltein koira Kriisi :(( Se ei todellakaan ansaitse tällaista. On kyllä edelleen niin paha mieli tästä kaikesta.

Tauolle

Heippa!

Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin aiemmin todetut keppiongelmat ovat vain jatkuneet ja tästä syystä päätin, että jäämme pidemmälle tauolle. Kisoista siis taukoa väh kolme kuukautta ja treenataan ne kepit kerralla kuntoon. Näillä näkymin kisattaisiin elokuussa seuraavan kerran, jos siihen mennessä on kepit naksahtaneet takaisin. Nyt luojan kiitos päästään niitä vihdoin ulos treenaamaan ja tavoitteena olisi myös tuoda omat kepit Jklstä tänne Lauttasaareen :-)

Tää on kyllä niin hyvä opetus, että pelkät ohjatut treenit talven ajan ei riitä. Tai siis hyvinhän niillä mentiin maaliskuulle asti (tosin taukoa koko syksy), mutta sitten alkoi ongelmat ja koska ei olla päästy niitä kunnolla korjaamaan on mun mielestä järetöntä kisatakaan. Jaakkokin sanoi, että Kriisi ihan tosi vahvasti luulee tällä hetkellä, että kepit alkaa kakkosvälistä ja  se haluaa tehdä niin kovin oikein, sen oikea nyt vaan tarkoittaa sitä kakkosväliä. Todella omituista, koska Kriisin kepit oli niin kerrassaan mahtavat ja virheitä ei ekana vuonna tullut kisat ja treenit yhteenlukien varmaan kuin max 5 kappaletta. Kriisin keppeihin (ja kontakteihin) oon niin voinut luottaa, kaiken muun ollessa vähän vähemmän varmaa. Ja nyt keppien onnistumisprosentti on ehkä 50 % jos edes sitä. En ymmärrä mikä on vahvistanut sille väärää tapaa. Ilmeisesti ne yhdet Niinun treenit, missä pääsi tekemään liian monta virhettä peräkkäin? Mä en ole ikinä halunnut, että koira toistaa virheitä ja olen aina helpottanut, että saadaan onnistuminen. Tuolla treeneissä vain Kriisi pääsi ilmeisesti tekemään aivan liian monta virhettä :( Mun mielestä sen takia Shokinkin kepit on olleet ihan täydelliset, että aina on heti helpotettu ja Kriisin myös tähän maaliskuulle asti. Tällä hetkellä ei vaan auta edes helpotus tai ohjuri, koska vetää sitä päin (tai ali tai yli), koska luulee niin vahvasti että sen läpi on mentävä ja aloitettava oikein (eli kakkosvälistä).. :-) ja helpoissa kulmissa kaahaa ihan suoraan kakkoseen. Joten nyt vedetään peli poikki ja yritetään ratkaista tämä ongelma.

En tiedä laitanko ekalla kerralla ihan verkon kakkosväliin ja sen jälkeen vasta tuplaohjurit ja joku huomiohuivi tms. Pitäisi vaan täysin estää täysin se kakkosväliin pääsy. Kunhan ei rikkoisi itseään, niin lujaa ja varmasti se sinne kakkoseen päästelee. On vielä ihan sen näköinen, että hei ette te mua hämää näillä ohjureilla, mä teen tän silti oikein. Vahvistan toki  myös missä kepit - käskyllä, silloin kääntää aina heti katseen oikeaan väliin ja virheprosentti saatava nyt nollaan.  Jos tuokaan ei toimi, niin pitää varmaan naksulla opettaa tms. Ja heti, kun on saatu parit onnistuneet treenit saa Kriisi pitää treenitauonkin. Tauolla kun asiat aina naksahdelleet niin hyvin paikoilleen. Ohjurien häivytys mua ei pelota laisinkaan, koska viimeksikään aloitusten kanssa ei tarvinut tehdä mitään muuta kuin ottaa ne pois (eikä välittänyt mitään), lopetuksissa häivytys oli vaikeampaa.

 Ei voi kyllä kuin sanoa, että luojan kiitos tuo treenaamattomuus ei ole pilannut lisäksi kontakteja! Niitä treenattu viimeksi ehkä viime keväänä.. Tai sitä edellisenä. Mä ehkä lopettaisin sit koko  lajin jos olisin nekin pilannut. Mähän en mitenkään varsinaisesti Kriisiä ohjaa tai auta näissä keppikulmissa. Aiemminkin on hoitanut ne täysin itse, kun kuulee sanan kepit ja mä haluan nämä kulmat nyt yhtä hyviksi kuin aiemminkin. Jatkamme toki Niinun treenissä kesänkin, kun pääsimme tavoiteryhmään, mutta en ota nyt hetkeen keppejä radan osana. Ja tosiaan en meinannut treenata keppejä tyyliin 5 krt viikossa, max 1-2 kertaa ja sit se kunnon tauko väliin. Voisin myös treenata pääosin kuudella kepillä, niin saa nopeammin palkan.

Omituista olla kisaamatta just parhaat lämpöiset kisakuukaudet ja äsämmät :( Mutta mä uskon tän olevan paras ratkaisu. Tosin en voi sanoa, etteikö olisi paha olo, kyllä ihan itku on päässyt ja ei voi kun katsoa peiliin. Kuitenkin olin jo niin päättänyt sen tuplan pusertaa ja kahdestihan se onkin jäänyt saamatta vain keppivirheen takia ja hyvin helpon sellaisen. Ei kiva. Selvitetään hiton vaikeat Jalosen radatkin ja sit ihan helppo kepeille meno ja siitä vitska :/  Ensi talvelle on pakko saada joku omatoimitreeni edes kerran kuussa, että pääsee vahvistamaan talvellakin keppejä. Mun pää ei vaan kestä kisata jonkun toistuvan virheen kanssa. Tulee melkein mieleen Sakun kanssa kisailu ja puomin alastulot, huh! :-)

Mut joo fiilis oli viikonloppuna aika surkea, kun tätä mietin. Mutta kuten Tuomaskin sanoi, niin nyt on vaan keskityttävä olennaiseen eli laitetaan nämä nyt kuntoon. Kriisi on meidän koirista niin ylivoimaisesti fiksuin (jopa liian fiksu meille?) ja sille helpommin kuin muille saa opetettua myös vääriä asioita ja  nyt kun on oppinut nuo kepit väärin, niin siinä kans pysyy..  Nopeaan oppimiseen yhdistettynä aivan mieletön miellyttämisenhalu ei ole ollut mulle ihan helpoin yhtälö. Kriisi haluaa aina tehdä niin oikein ja sillä on etenkin aluksi ollut niin ylitarkka mun ohjauksesta.

Siellä Jaakollakin kun ohjasin hypyltä kepeille, niin veti kakkosväliin ja kun ohjasin vain hypylle ennen keppejä, niin lähti kepeille ja aloitti oikein. Et joku tässä ei ihan täsmää :-)

Ihanaa saada kohta Naku-Kriisi takaisin! En malta odottaa! :-)

Kuva Erja Suni-Räsänen

Pääsiäisen touhut

Treenipäivitykset laahaa edelleen, mutta yritän nyt ainakin pääsiäisen käydä läpi! Perjantaina oltiin Turussa katsomassa Voicen kenraalit parin kaverin kanssa. Oli kivaa! Edellisellä viikollakin oltiin siellä, silloin työporukalla ja jäätiin Turkuun yöksi. Satsattiin ruokaan (ja juomaan..)  ja olipas aivan mahtavat ruoat Smörissä ja Tintåssa!

Lauantaina juoksin pidemmän lenkin (20 km) ja torstaina tunnin Kriisin kanssa. Päälaji pääsiäisenä oli ehdottomasti kiipeily! Taidettiin olla joka päivä kiipeilemässä :-) Ihanaa, kun edistymistä tapahtuu. Välillä ihan käy mielessä, että olisiko tämä ihan ykköslajiksi mulle sopivin, mutta tokihan mä Kriisin ja aksaan satsaan ;-) On kyllä silti todella hyvä mulle, että on muitakin lajeja, niin ei mene liian totiseksi tuo aksa.

Sunnuntaina illalla lähdettiin Purinalle kisaamaan. Melkein jäi kaikki kisat kisaamatta, ekan startin jätin tarkoituksella väliin. Jos olisin tiennyt aikataulujen noin venyvän, niin oisin jättänyt kyllä mieluummin vikan startin väliin. Meille tuli vielä kisojen jälkeen vieraita, huh. Kepo oli kerrassaan iloinen tuosta venymisestä :-) Oltaisko lähdetty Purinalta vähän ennen kymmentä.

Hyppäri oli ihan kivan oloinen rata. Vähän ahdisti mitä teen toisen putken jälkeen. En uskaltanut tehdä persjättöä putken jälkeen. Parempi kokeilla ehtiä toista puolta ja jos en ehdi, niin koira on ainakin yhtenä kappaleena. Mua ahdisti keppien lopetus, koska putken takia mun oli pakko olla aika lähellä keppejä. Lopetuksessa ei taaskaan vikaa, mutta aloituksessa tuli taas samanmoinen virhe kuin Kirkkiksen kisoissakin. Näitä on nyt päästävä treenaamaan. Nyt rupeaa selvästi näkymään se, kun kertaakaan ei olla keppejä treenattu sitten kesän. Radan keskellä vain Niinun treeneissä. Tyhmää, ei voi katsoa kuin peiliin ja toivoa, että ensi talvena päästäisiin edes kerran kuussa johonkin treenaamaan omatoimisesti. Mutta hei, mä kerkesin tehdä valssin muurin jälkeen. Aikas hyvin :-) Ja Kriisi alussa lukitsi tosi hyvin oikean putken pään. Samoin lopussa irtosi ja eteni hyvin, eikä kysellyt multa turhia. Parit kurvit vähän venyi, mutta olin kuitenkin maalissa tyytyväinen :-) Tulos siis 10!

Jostain syytä tuo kamera ei ollut heti tarkentanut kuvaa, yrittäkää kestää!

Toinen rata oli myös ihan kiva! Anne taisi lyhentää sitä aikataulujen takia, esteitä oli vain 17 :-) Pahin kohta oli keppien jälkeinen tilanne. Videolta ei näy, mutta se nurkassa oleva hyppy oli tosi huonossa kulmassa ja sinne piti päästä työntämään. Kepeillä piti siis ottaa etäisyyttä eteen ja sivulle, että tuon pystyi tehdä. Meni silti aika pelasteluksi. Ja mä autoin Kriisiä nyt aika paljon tuossa keppien aloituksessa, vaikken vieläkään ymmärrä miksi noita virheitä välillä tulee ja välillä ei. Onneksi parin viikon päästä voidaan jo treenata omalla kentällä noi kepit kuntoon :-) Nollia tuli paljon, 25 kpl! Sitä se lyhyt ja helppo rata teettää :-) Kontaktit oli kerrassaan hyvät! En ihan ymmärrä miksen tajunnut puomin jälkeistä hyppyä pyörittää toiselta puolelta, tuolta kautta oli paljon piedempi tie. Näissä iltakisoissa en ole kyllä ikinä ollut ihan terävimmilläni :-) Marika vei sen hypyn takaakiertona ja Hanna oli tutustunut väärin takaakiertona, mutta tekivät silti nollan.  En ihan sit uskaltanut ruveta vaihtamaan tutustumisen jälkeen suunnitelmaa, oli pieni hytinä, että se ei päättyisi hyvin.

Seuraavan kerran kisataan Kirkkiksellä 21.4!

 Mun merlemiehet! 

Taitaa olla eka kuva ikinä, jossa Kriisillä suu auki. Se kun ei hauku muualla kuin just radalle lähdössä ja tuo vesi., jos ei pääse uimaan, huoh. Ollaan treenattu niin paljon tota, että veteen ei mennä. Näissä kuvissa se vielä onnistui, mutta tiistaina aamulenkillä lähti niin törkeästi käskyn alta ja molskis vaan. Hitsi! Onneksi sain sen huijattua rannalle ja juosten kuumaan suihkuun. Nyt sit lenkillä jumittaa ja tuijottaa vaan koko ajan vettä. Voi meidän vesipetoa, kun malttaisi vielä kuukauden :-) 

Tänään starttaa jo viikonloppu, koska huomenna pidän talvilomapäivän. Aamusta suuntaamme Katin & Vissan kanssa Kaarinaan Jaakon treeneihin ja illalla kiipeilemään! Lauantaina olisi tarkoitus juosta kimpassa 30 km tai ainakin se 3 h :-) Ja sunnuntaina kiipeillä..  Ihana viikonloppu tulossa! Kivaa viikonloppua kaikille kamuille!